maanantai 30. joulukuuta 2013

22 (iisi-on-the-box)

Myönnän, turhaudun. En ole kovin pitkäjänteinen ihminen. Olen suunnittelija: kerään informaatiota, punnitsen sitä, mietin asioita omalta kantiltani, teen listoja jne. Toteutus on sitten eri asia. Etenkin kun asiat eivät etene kuten siinä paperilla, siinä suunnitelmassa tai jonkun toisen koiran kanssa eri ajassa, eri ikäisenä, eri kokemushistorialla. Ole siinä sitten mun koira. Onneksi olen sentään sen verran oppinut ja kasvanut, että kun turhaudun, osaan ottaa erätauon, ei ole mun listat ja hölmöilyt koirien aikaansaannoksia. Ongelma on se, että kun lukee ja kerää ja opiskelee, sitä menee aina jossain kohtaa uuden koiran kanssa solmuun. Siis minä menen, koska olen pohtija ja pähkäilijä. Mulle on tärkeää tehdä asiat Oikein ja uuden koiran kanssa se on aina vähän hakemista mikä missäkin asiassa on Oikein ja olisiko jokin asia Oikein, jos vaan malttaisi tehdä sitä pitkäjänteisesti. Luultavasti monikin olisi ;) Vaikka oikeasti Oikein olisi tehdä vaikka ihan Väärin kunhan tekee sen uskottavasti. Enkä nyt väärällä tarkoita mitään koiran hakkaamista, kuristamista tai kaivoon heittämistä :p

Mitä tällä jorinalla sitten on tekemistä koirankoulutuksen kanssa? No vaikka sitä, että päätinpä nyt aiemmista "ääh-en-jaksa" -ajatuksistani huolimatta yrittää opettaa Iisille laatikkokäännöksen. En tiedä osaanko ja onnistuuko, mutta eipä siitä haittaakaan ole ja onnistuessaan takuulla hyödyllinen juttu. Tämä on siis tavoitteena (alkuhöpinää 2.30 saakka):



Iisille ei olla tehty aiemmin tassukosketusta, joten lähdimme siitä liikkeelle. Tässä toinen treeni lyhennettynä versiona. Tätä (alunperin 9min30s pitkää) videota leikatessa ei voinut kuin ihastella tuon pennun sitkeyttä ja uskoa siihen, että kyllä mamma vielä oppii. Se on IHANA!! Se ei luovuta, ei laita läskiksi, se vaan yrittää, yrittää, yrittää, vaikka mä miten koitan sabotoida sen oppimista. Tein tsiljoona triljoona virhettä: nostin ja laskin kriteeriä lennossa miten sattui, hyväksyin välillä sitä välillä tuota, hypin vaiheiden yli, tulin vahvistaneeksi maahanmenoa jne. jne. Mutta Iisin avulla selvisimme ja saimme toivottavasti homman jonkinlaiseen alkuun. Seuraavassa treenissä lupaan olla tarkkaavaisempi ;) JA videoida aina ja ikuisesti!

maanantai 23. joulukuuta 2013

21 (hei tonttu-ukot)

Lunta ei oo, ei kuulu. Kuraa ja ikuista marraskuuta rappaa sisään kolmen kurakasan voimin. Mutta kamerasormi oli lauhaa nopeampi ja ehti napsaista lumisen kuvan niinä muutamana lumituntina, joista olemme tänä talvena saaneet nauttia. Lula-parka oli valitettavasti kotona sterilointi-leikkauksesta toipumassa. Tällä kuvalla haluamme iloita keskitalven juhlasta ja toivottaa parempaa vuotta 2014!!


perjantai 20. joulukuuta 2013

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

19 (etsivä löytää)

Pentutottis

Olin hurja ja kurvasin lauman kera hiekkakuopille keppien kanssa. Boogie tulee muuten pian niin hulluksi, että menee ikkunan tai seinän läpi. Se oli kyllä hyvä ajatus. Pystyin siinä maastossa ihan hyvin kepittämään menemään. Onhan tuo jalka toki nyt kiukkuinen, mutta ei puoliksikaan niin kiukkuinen kuin tulehtunut selkäni kun menin sitten pölvästi saunaan. Enivei.

Kaahottamisen jälkeen löin aikuiset autoon ja Iisin kanssa vietiin tunnarikapula hiekka-aukean reunalle heinikkoon piiloon. Sitten taaksepoistuttiin 5-10 metriä ja päästin Iisi etsimään. Noutohan meillä on vielä täysin vaiheessa (ongelma: Iisi pudottaa kaiken kun minä avaan suuni ja lakkaa sitten tarjoamasta tarttumista kokonaan), vaikkakin tilanne on parantunut. Mentiin siis soveltaen enkä yhdistänyt tähän vielä mitään vihjettä. Kun Iisi teki löydön ja otti kepin mä lähdin kepittään poispäin kehuen sitä hurjasti. Yritin palkata lelulla, mutta Iisiä ei kuollut lelu vielä kiinnosta, pitää repiä. Tein sitten vähän iskunoudon tyyppisesti. Kolme toistoa, vikalla kerralla jäi vähän jumittaan tunnarikepille, mutta otti kumminkin lopulta ja päästiin iloitsemaan.

Piruuttani halusin kokeilla mitä Boogie tekee (ei olla tunnaria otettu koskaan). Jätin Boogien istumaan n. 10 m päähän, vein oman kapulan ja muutaman hajutonta, ja lähetin koiran. Aluksi irtosi liian kauas, mutta palasi heti, teki haisteluhomman rauhassa ja palautti oikeaoppisesti oman kapulan. Lahjattomat reenaa ;)

Kotona tehtiin sitten askel-seuraamista, joka sujuikin tällä kertaa ihan hienosti! Ei pomppinut, malttoi ja ihan kuin olisi hoksannut mitä odotan. Jee. Otin myös jääviä niin, että koira kulkee aluksi mun sivulla vasemmalla puolella (ilman käskyä) ja siitä jäävät. Maahanmeno tarvitsee eniten apuja näin päin tehtynä. Lopuksi vielä luoksetulon loppuasentoa. Taidan jättää sivulletulon hetkeksi hautumaan ja tehdä seuraamisen askelta ja tätä luoksetuloa, koska aika helposti lähtee sivulle, ellen ole tarpeeksi nopea apujen kanssa. Ja kun en ihan hirveesti haluaisi sitä tehdä kiinni mun käsiin, kun siitä on sitten se kova poisopettelu. Mietin jopa, että lähtisinkö tekemään sille post-it -lappu treeniä, mut ehkä en jaksa :P


tiistai 17. joulukuuta 2013

18 (psyyke valmennuksessa)

Sunnuntaina pääsin ystäväni Minnan ansiosta osalliseksi jostain sellaisesta, joka tulee kantamaan hedelmää kauan. Osallistuimme Vappu Alatalon psyykkisen valmennuksen seminaariin tai päävikaisten ohjaajien kurssille, kuten itse sitä leikkisästi kutsun ;)

Asiaa tuli aivan mahdottoman paljon ja muistiinpanojakin toistakymmentä liuskaa, mutta tässä ehkä ne itselleni oleellisimmat jutut:

  • Sekä koiralla että ohjaajalla on oma henkilökohtainen optimaalinen suoritusvireensä. Jos koirakon yhteistyö kokeissa takkuaa, usein syy voi löytyä siitä, että koira ja ohjaaja ovat eri vireystiloissa tai ohjaajan vire on koiraa liikaa kiihdyttävä/ latistava. Esim. kierroksilla käyvä koira menee katosta läpi ohjaajan kanssa, joka lyö lisää vettä myllyyn omalla korkealla vireellään. Toiset koirat (esim. usein terrierit) käyvät kiukkuenergialla ja vaativat ohjaajalta tietynlaista perkelettä asenteeseen. Toiset koirat taas latistuvat siitä. Omaan kysymykseeni ongelmistani collieni kanssa Vappu vastasi, että colliet ovat "kivoja" siitä, että vaativat usein vireen nostamista, mutta eivät vastaa hyvin minkäänlaiseen aggreen ohjaajassa. Tässäpä varmasti eräs tekijä mun ja Lulan kompuroinneissa, vireystilat täysin epäsopivat. Sen sijaan mulle kuulemma sopisi terrieri hyvin, joten ei huano, ei huano :D. Ihminen pystyy kouluttamaan itsensä työskentelemään itselle vieraassa vireystilassa, mutta se on äärimmäisen haastavaa ja raskasta. Harva siihen viitsii ryhtyä ilman erikoisen hyvää koiraa.
  • Toinen ahaa-elämys liittyi siihen, että yksi suuri tekijä mun paniikin suitsimisessa ei olekaan välttämättä rentoutumisessa, vaan keskittymisessä. En oo koskaan aatellut, että mun haaste ois keskittyminen, mut sehän on ollut mulla täysin puutteellista ja sitä lähdetään työstään. Rutiinit ja keskittyminen kuntoon!
  • Jos hiukkaakaan muiden suorituksista ottaa painetta, niin EI SAA KATSOA! Kiitos :D. Mulle on vaan tolkutettu, että siinä sitä rentoutuu kun kattelee. Juu ei rentoudu..
  • Kovasti panikoivat eivät pääse kokonaan paniikistaan yleensä koskaan, vaikka mitä tekisi, sen kanssa vaan pitää oppia elämään. Itselleen voi mm. sanoa, että "hei, sulla ei ole pissahätä, vaikka aivot niin väittää, oot käynyt viis kertaa pissalla ja rakko on tyhjä, ei pissataukoa nyt!" Myös paljon muita vastaavia vinkkejä tuli.
  • Ja sitten mun lemppari-slogan: "kisaamaan oppii kisaamalla". Totta toinen puoli, kokemus tuo omanlaistaan varmuutta ja itseluottamusta, mutta kaikille se ei riitä, vaan tarvitaan systemaattista aivojumppaa ja asioiden työstämistä. Lisäksi joillekin "kisaamaan oppii kisaamalla" -metodi voi lopulta aiheuttaa entistä pahemmat jännitykset kun onnistumisia ei vaan tule jännityksen tmv. takia.
  • Tuli ohjeita erilaisten listojen, rutiinien ym. kirjoittamisesta sekä treenien ja kokeiden purkamisesta.
  • Ja vaikka mitä vielä. Suosittelen kurssia lämpimästi!

lauantai 14. joulukuuta 2013

17 (in a big big world)

Iisin elämään on kuluneella viikolla kuulunut eläinlääkärikäyntiä, häkkitreeniä, kaupunkitreeniä ja ekat hallitreenit. Samalle viikolle osui myös emännän polven pasahdus, joten kiirusta on pitänyt. 

Terveys:
Eläinlääkärissä oli matkassa tällä kertaa varsin reipas tapaus. Ei merkkiäkään ekojen rokotusten epäilevästä Tuomaasta. Otettiin odotustilassa vähän tottista eikä Iisi antanut muiden odottajien häiritä keskittymistään. Painoa oli 12,3 kg ja ell:n mukaan varsin upeasti kasvanut ja kehittynyt kakara. Juteltiin Iisin ajoittaisista selän köyristelyistä eikä ell suorilta epäillyt mitään vakavaa vierasesine-juttua, koska käytös ja in put - out put  oli toiminut normaalisti. Saman päivän iltana Iisi sitten kuitenkin kakkasi (ja vieläpä sisälle!) ison löysän läjän tikkumoskaa, et oisko se ollut sit se. Sen jälkeen en ole huomannut sen leikkivän dromedaaria.

Molemmat kivekset olivat paikoillaan, hampaat alkaneet vaihtua, edelleen pitää kiinnittää huomiota kulmureihin niiden vaihtumisen yhteydessä, vaikka tilanne niiden osalta onkin parantunut. Muutoin kaikki ok, reipas ja lunki pentu. Kävi meidän jaarittelujen aikana jalkoihin maate kun oli jo paikat tsekannut ja tylsäksi todennut.

Pentutottis:
Treenit ovat sujuneet mukavasti tänään meillä oli ekat hallitreenit. Toisin kuin kaikkien edellisten koirien kanssa, Iisin kohdalla ei jännittänyt moinen pätkääkään. Eikä ollut syytäkään. Aluksi toki morjensteli muita koiria, mutta kun totesi, että ei nyt sen enempiä tervehditä, niin antoi olla. Ekalla treenikierroksella seurasi kiinnostuneena muiden treenejä, toisella kierroksella "tää on niin nähty" ja makoili mun jaloissa <3

Otettiin oma repertuaarimme: sivulletulo, jäävät, vähän imutusta sekä luoksetulo avustajan kanssa. Lisäksi apujen kanssa askel seuraamista perusasennosta perusasentoon. Kaikki sujui oikein mallikkaasti. Nyt vaan rohkeasti etiäpäin! Toisella kierroksella otettiin jopa ryhmäpaikallaoloa :D. Iisi ei ihan heti hoksannut mitä tehdään, mutta parin ylösnousuyrityksen jälkeen tajusi, et a-haa, tää olikin tää juttu! Se on kyllä mainio kun sitä ei treenatessa kyllä kiinnosta pätkääkään, vaikka toinen koira suunnilleen istuis sen päällä <3

Noudon suhteen on alkanut valo pilkottaa. Iisi kun oli kovasti käsittänyt, että mä oon aina ihan hirveen tyytyväinen kun hän irrottaa tai oikeastaan on parempi, ettei edes ota suuhun.. Nyt oon vahvistanut viikon ajan ihan kaikkea suu-hommaa, oli kyseessä sitten lasten lelu, kenkä tai lusikka. Musta tuntuu, et ollaan menty eteenpäin. Ihan leikin varjolla vasta, saa nähdä kuinka käy kun huomaa, että a-haa kyseessä on The Koulutustilanne, mut sit vaan takaisin leikkimään.

Seuraavaksi käydäänkin sitten noudon alkeiden, eteenmenon alkeiden, seuraamisen alkeiden, tunnarin alkeiden ja luoksetulon loppuasennon eteenpäinviemisen kimppuun.

Tässä videomatskua muutaman päivän takaa. Mulle tuli ohjausvirhe ja Iisiltä meni pasmat sekaisin maahanmenon kohdalla, mut siitäkin toivuttiin :)


tiistai 10. joulukuuta 2013

16 (häkki heilahtaa)

Tässä lupaamani video Iisin häkkitreenien alkutaipaleelta. Tosi nopeasti kyllä etenee. Ollaan edetty tuosta jo suljettuun häkkiin ja pidempiin häkissäoloaikoihin. Olen myös liittänyt vihjesanan "häkkiin". Treeneistä ylijääneet ruuat on syöty pari päivää häkissä, muuten häkin ovi on kiinni. Kauhea kiire on häkkiin heti kun ovea raottaa. Mut sinnepä ei pääse kuin harvoin ja valiten, koska se on erikoissuperhienopaikka ;) Siitä videota myöhemmin.



Sit vielä samalta aamulta jotain tottistouhotusta. Kauheeta kun videolta näyttää ohjaajan touhu taas turhan löperöltä. Tartten oman orjapiiskurin tuvan nurkkaan!!



perjantai 6. joulukuuta 2013

15 (hehkute)

Jälki

Ai nii, oli unohtua päivän hehkutus. En ole muistanut vähään aikaan kylvää jälkikeppejä metsälenkeillä, mut tänään sattui käsi sopivasti taskuun alkulenkillä ja muistin. Eli hinkutin kättä muutamaan jälkikeppiin ja asettelin ne polulle jalanjälkiini n. 10 m välein alkumatkalle. Sitten tehtiin reilun tunnin lenkki. Palatessa Iisi ajoi parin ekan kepin yli, MUTTA bongasi se silti <3. Eli ajoi yli n. 2 metriä, sitten alkoi hullu nuuskutus, palasi ja ilmaisi kepit! Ei tosin maahanmenolla ennen apuja, mutta kuitenkin. Vikaa keppiä osasi sitten jo etsiä ja se löytyi mainiosti. Olen ihan superiloinen tuosta. Tähän ei siis ole yhdistetty mitään käskysanaa, vaan koira bongaa mun hajuiset kepit liki luonnostaan (ollaan tehty ihan vaan muutamia kertoja). 

Seuraavaksi rupeen ottaan tunnarin alkua, siihen tosin yhdistän nopeasti vihjeen, koska ilmaisutapa on eri kuin jäljellä.

14 (kaboom)

Lula jäi kotiin parantelemaan leikkaushaavaansa (steriloitiin eilen) kun minä ja pojat suunnattiin Myniksen nummille. Päädyimme Itsenäisyyspäivän kunniaksi jonkinlaisen talvisodan rekonstruktion keskelle, sillä ampuradalla oli meneillään melkoiset sarjatulimäiskeet. Iisi todettu paukkukuuroksi, ei korvakarvakaan värähtänyt tai millään muotoa osoittanut kuulleensa mitään normaaleista metsänäänistä poikkeavaa (ja meteli oli siis oikeasti aikamoinen). Toki monella koiralla paukkuarkuus kehittyy vasta siinä 2-3 -vuotiaana, mutta oman kokemuksen mukaan paukuille alttiit koirat reagoivat ääniin jo pentuna jotenkin, ei välttis pelolla, mutta jotenkin äänet huomioiden.

Pentutottis
Tutut liikkeet sujuvat päivä päivältä varmemmin. Nyt pitäisi uskaltaa vaan edetä. Jopa imutus sujuu kun ohjaaja on tajunnut, ettei ohjaa perhoskoiranpentua, vaan Isoa Jätti-Iisiä, joten vauhtiakin saa liikkeessä olla. Sivuilletuloja ollaan tehty nyt nopeammin avuin ja lisäksi otettu repertuaarin pyllytreenit eli siirtymisiä perusasennosta perusasentoon kääntämällä peppua ohjaajan kääntyessä puoliaskeleen vasempaan.

Uutena ollaan otettu noudon alkeita. Tässä aiheuttaa haasteita ilmeisesti se, että Iisi ottaa sekä naksun että kehun tarttumisesta jonkinlaisena irroitus-käskynä, jolloin tarttumisen vahvistumisen sijaan, vahvistuukin irroitus ja joka treenissä tarttuminen sammuu ja se alkaa tarjota kuonokosketusta tai muuta. Olen kokeillut kapulaa kädessä, maassa, kapulan heittämistä jne. Alussa aina tarttuu, mutta tarttumisinto sammuu pian. Tarttee keksiä jotain muuta.

Arkitottis
Kauan odotettu häkki saapui vihdoin eilen ja aloitin oitis crate-trainingin hyvällä menestyksellä. Tarkoitus olisi suht nopeasti saada treenit siirrettyä autoon, toivomuksena se, ettei terroristi huuda kuin päätä leikattaisi kun karmea mamma jättää pienen Iisin yksin autoon mennessään treenaamaan muiden koiria.

Video-matskua tarkoitus kuvailla häkkitreenistä vielä tänään.

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

13

Pentutottis

Iisin todet eivät oikein edenneet. Sit käytiin saamassa vähän runtua (tai minä sain) Suskilla ja siitä se ajatus sitten lähti! Jaksotus-jaksotus-jaksotus. Kas kummaa kun ei sohlaa käskyjä, apuja, palkkoja ym. kaikkea saman sadasosasekunnin sisään, niin alkaa koirakin jo hoksata mitä ihmettä siltä odotetaan. Onneksi on tuollainen tsemppaava otus, joka jaksaa uskoa, että vielä se emäntäkin tämän oppii. Iisiltä ei ole IKINÄ loppunut mielenkiinto, se ei ikinä väistä passiivisuuteen tai paineistu, jos mä uunoilen. Se vaan yrittää kaikenlaista tai pitää kontaktia, että jos vaikka tää ois kyllin helppo juttu, että tuokin pääsee kyytiin <3

Tämän päivän treenit sujuivat sitten niin kivasti, että harmittaa kun meidän sysipimeissä treeneissä ei oikein videokuvaa saa aikaan.

Aloitusvihje
Oon käyttänyt samaa kuin Boogiella eli "hommiin". Aika hyvin näyttäis eri ympäristöissä toimivan. Tosin Iisille toimii jo yhdistelmä: treeniliivit ja emäntä patsastelee jossain aukealla paikalla.

Sivulletulo
Iisi on alkanut loikkia sivulletulo-käskyn kuultuaan. "Sehän suorastaan riehaantuu" oli treenikaverin kommentti :D (Iisi on siis ollut hyyyvin tarkka ja rauhallinen poika tähän asti). Kokeiltiin, että teen avut nopsemmin ja se tuntui auttavan. Osaa hienosti pitää kontaktia ja odottaa palkkaa sivulla istuen.

Jäävät
Menivät niin hyvin, ettei ikinä! Olin supertyytyväinen. Lakkaan treenaamasta, etten pilaa :D

Seuraaminen
Imutus ei oo mun laji, mut ei haittaa kun en yhdistä tähän mitään käskyä, kunhan kikkaillaan menemään. Katotaan seuraamisasiaa sitten tarkemmin kun sivulletulo alkaa olla vahvempi.

Luoksetulo
Tää on Iisistä niin kivaa, et kohta ruvetaan ottaan viesti-treenejä ;)

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

12

Pentutottis

JesJesJes!!! Kiitos Minna thö Treenikaveri <3

Tuota perusasentoa oon tuon mukulaterrin kanssa tahkonnut enkä ole ollut tyytyväinen. En siis vaan ole löytänyt oikeeta narua, että se olis lähtenyt rullaan silleen kun olisin halunnut. Ei toki tarvii heti kaikkea osata, mutta kun ei oo tuntunut hyvältä ollenkaan. No NYT TUNTUU!!

Otin aamuruuan kanssa pyörähdystreeniä agility-tyyliin eli koiraa houkutellaan ruuan perässä pyörähtämään itsensä ympäri molempiin suuntiin. Sit tein samaa kummallakin sivulla. Sit otin perusasentotreeniä ilman loppuasentoa (eli pelkkä sivulletulopyörähdys). Sit päästiin jo ihan loppuun asti (monta kertaa ihan suoraan, oikealle paikalle ja kauniisti) ja tämä kaikki yhdessä treenissä! WUHUU!!

lauantai 16. marraskuuta 2013

11

Pentutottis

Samoja juttuja vaan hinkataan. Perusasento on tuonut mulle päänvaivaa, mutta ainakin yksi syyllinen löytyi, kiitos treenikaverin <3. Iisi ei ole yhtä ahne kuin Boogie enkä ole tajunnut ottaa asiaa huomioon treeneissä. Boogia voi treenata vaikka kurkunsiivulla tai paprikanpalalla, aivan sama kunhan sen voi syödä (ja mitä vaan voi). Iisi on lihamiähii, ei oo lihapullat eikä makkarat mitään raa'an lihan rinnalla. Kesken treeniä kun vaihtui jauhis lihapullaan, niin homma tyssäs siihen. Treenikaveri kysyi, että vaihdoitko palkan, no juu.. tais vaihtua ku loppu jauhis taskusta.. Mutta jauhelihalla (ja possun tarjoussuikaleilla) siis pelittää. Toivottavasti ei käy vaatiin mitään strutsin sisäfilettä :D. 

Toinen asia on se, että treenaan nyt vähän aikaa sen kanssa pelkkiä kiepsahduksia, koska liian usein käy niin, että kiepsahtaa ja sitten mä jään jauhaan sitä perusasentoa ja kiepsahdus jää palkkaamatta.. Eli kiepsui ja sitten perusasentoa erikseen.

Imutusta oon jonkun verran tehnyt. Kauheesti en viitti ilman toista silmäparia, koska on ollut ongelmana saada koira mua miellyttävään asentoon. Sen ohjaussauva on erilainen kuin Lulalla tai Boogiella :D



Sit tietty istu-maahan-seiso -treeniä. Opetin Iisille kosketuskepin parilla toistolla kotona ja vein sen seuraavana päivänä "kentälle". Yllättävän hyvin toimi, joskin ei vielä apuvälineenä (esim. istumisessa tai maahanmenossa), vaikka köökissä se oli tosi näppärä maahanmenon kaverina.






Jälki

Edelliskerran jälkidisaasterista toivuttuani tein sitten Iisille sen toistaiseksi pisimmän jäljen ja sopivan luonnonesteen ollessa nurmikolla lisäsin myös ekan kulman (90 astetta). Iisi oli aivan super! Ajoi rauhallisesti, tarkasti, teki kulman kuin raiteilla, tätä lisää :) Tai oikeammin, tulis pian lunta, ettet ehdi pilaan tota.

Keppejä oon esitellyt sille pari kertaa. Ekan kerran metsälenkillä asettelin kaksi keppiä polulle mun jalanjälkiin ja takastulomatkalla poimin niistä ekan (Iisi ei reagoinut) ja Iisin tultua katsomaan mitä teen, kehuin rauhassa ja pyysin maahan ja sitten palkkasin. Toisen kepin kohdalla se pysähtyi, pyysin maahan ja palkkasin. Noin viikon päästä tuosta tein saman treenin uudelleen, tällä kertaa bongasi ekankin kepin ja hapuili maahanmenoa, annoin avut ja palkkasin. Toiselle kepille meni itse maaten! 

Ei kait tässä sitten kun eteenpäin hissuksiin, yrittäen muistaa, että tuo älykkö on tosiaan vasta 13-viikkoinen...

Loppukevennykseksi Boogien juurakonraivaustouhuja :)

 

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

10

Pentutottis

Tänään opeteltiin kosketuskeppi. Ihan piisofnakki. Tehtiin sitten sen avulla myös maahanmenoja ja YRITIN tehdä sivulletuloja, mutta en käsitä miten saan tuon koiran menetelmästä huolimatta AINA vinoon tai väljäksi. En vaan osaa ohjata sitä suoraan, en kädellä enkä kosketuskepillä. Pakko siis vaan junnata sitä tylsää tyyliä että meen ite sen viereen ja vahvistan siinä olemista ja kontaktia. No, niin sen tein Boogiellakin.

Maahanmenossa kosketuskeppi on kyllä tosi kätevä kapistus. Tuo hoksasi sen jujun nyt niin hyvin, että sitä vois koittaa käyttää Iisin kanssa enemmänkin.

Eilen Iisi hoksasi tarjota katsekontaktia ruokakupilla <3 (tässä video, "äänitehosteilla" :D )



Lopuksi vielä poikien iltahalit eiliseltä loppuhuipennuksineen.




maanantai 11. marraskuuta 2013

08

Käytiin rokotuksilla Lulan ja Iisin kanssa. Laina-auto oli ensinnäkin ihan typerä Iisin mielestä ja eläinlääkärikin oli aika järkky, sori vaan Kalle. Tiä mikä kääk-päivä sillä. Lulalla oli painoa 22,25 kg ja Iisillä joku 8 kg, en enää muista :D.

Iisillä tullut nyt vähän tommosta jäkittämistä välillä, en tule, en mene. Sit kun sanoo, että kyllä tulet ja menet, niin ei oo moksiskaan. Varmaan jotain terrieri-juttuja :p. Eläinlääkäriin ei eka meinannut tulla, sit ei meinannut tulla pois. Ja varsinkin, jos erehtyy hihnasta vetään, niin pistää kaksinverroin kampoihin. Täytyy ajan kanssa ottaa noi käsittelyyn, ettei mene hermo.


07

Tottistelua 10.11.13

ala Boogie
- Oltiin treenikaverin kotona ja voi pyhä äiti ja kaikki sen veljet kun siellä haisi se ja tuo ja tämä. Meinasi ihan mennä äiteeltä hermo ison miehen nenäilyyn. Mut saatiin me jotain puoljärkevääkin touhotettua: seuraamista, jääviä ja luoksetuloa (jarrulla)

ala Iisi
- Ristus sitä perusasentoa. Ku ei osaa, ni ei osaa. Ei se ny mikään katastrofi ole, mut vaatii harjottelua. Imutus ei suju senkään vertaa, ei vaan taida olla mun juttu. Ehkä unohdan sen ja teen perusasennon kautta vaan kuten aiemminkin. 
- Jäävissäkin on välillä ohjaajalta pelimerkit nurmella, tälleen:


- Luoksetulossa saatiin aikaan jopa törmäys, jeejee, jääköön se viimeiseksi, ehhehehe...

Jälki 10.11.13

- No siitä ei paljoa jäänyt kertomista jälkipolville. Aluksi ihan intopiukeena, vaan kun tuli eka nami, niin pakitti ja katto mua, että myrkyttääkkö meinaat. Samat namit kyllä kelpasivat tunti sitten tottiksessa.. Ei suostunut ottaan ees kädestä. Liekö kyseessä ylensyönti tottiksessa, äiteen ahnehtiminen (matka, treenit, huutaminen autossa) vai aurinkopilkut, mut ei nyt ihan mennyt putkeen. Huomenna uusi päivä.

ps. Seuraavan päivän jälki sujui vallan loistavasti. Kattellaan taas loppuviikosta..

Koiramainen elämä 10. ja 11.11.13

Iisillä on ollut vähän sellasta asennetta, että muita koiria ei juur maailmassa tarvittais tai ainakin ne pitää laittaa järjestykseen. Niinpä treenattiin taas sitä, että pystytään oleen, vaikka on muitakin koiria olemassa. Ja pystyttiinhän me, hienosti. Tarjosi jo katsekontaktia toisen koiran nähdessään! 

Lähdettiin sitten tänään vielä hihnalenkille ja toisia koiria "metsästämään". Ongelmitta ohitettiin pikkukoiria, yks sekoileva labbis, mutta kahden pystykorvan hajut kirvoittivat haukun ilmoille kun haisi, mut ei näkynyt (olivat menneet jo ja jättäneet vaan hajut). Mut siitäkin selvittiin kunnialla. Kauheen helposti tässä vaiheessa kaikki sujuu. Voiko teini-ikää vastaan ottaa rokotuksen samalla kun haetaan muutkin huomenna..?

Törmättiin myös reissulla jännittävyyksiin kun emäntäparka yritti hienosti näyttää kuinka ketterä se on ja kiivetä skeittiramppia ylös reteesti. Vaan kun se olikin jäässä ja emäntä kaikkea muuta kuin ketterä, niin turvalleensahan se lensi. Tämä oli hra Iisistä kammottavaa ja siinä sitten vähän aikaa kekkuloitiin ennen kuin todettiin, että ramppi on ok, emäntä vaan kaatuilevaa sorttia. Siihen joudut pentu-raukka tottumaan :P

lauantai 9. marraskuuta 2013

06

Tänään piti kasviksen iloksi väsätä tällainen irrotusvideo. Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että ihan hirveesti ei olla verta, hikeä eikä edes kyyneleitä tämän eteen vuodatettu. Iisihän osasi irrottaa käskystä samana päivänä kuin kotiutui. Oli tainnut kasvis salaa treenailla tätä ;). Toistaiseksi on ehdollistunut siihen, että "irti" = nami, joten leikillä sitä ei pysty palkkaamaan irrotuksesta, mutta ajan kanssa tämäkin korjaantunee. 

n.

05

Vihdoin sain aikaiseksi convertoida nääkin muutaman viikon takaiset iltahönöilyvideot. Tyypit olivat temmeltäneet koko päivän, illalla touhu oli sitten tällaista suht väsynyttä. Todella ihanasti on isot koirat pennun ottaneet mukaan jengiin. Lulalla on muutaman kerran leikannut kiinni, mutta sen tappomieliala on nyt selvästi lieventynyt. Edellispäivänä meni jopa väliin kun pojille tuli eka riita (lasten tyhjästä saippuakuplapullosta :D ) : nappasi Boogia hellästi, mutta päättäväisesti niskasta ja kampesi sen pois tilanteesta, "herkeepäs siitä, iso mies, vauvan kanssa tappelemasta.." <3






perjantai 8. marraskuuta 2013

04

Pentutottis

 Otettiin vähän juttuja. Perusasentohomma ei oikein ole lähtenyt sujumaan. En saa Iisiä oikealle paikalle. Tajuaa kyllä mitä haen, mutta ei osaa tulla oikealle paikalle tai en osaa sitä siihen tuoda. Niinpä päädyin ottamaan imutusta jaksollisen ja sen rinnalla treenaan perusasentoa kuten Boogienkin kanssa aikoinaan eli koiran istuessa, menen itse sen vierelle ja vahvistan siinä oikeaa paikkaa ja kontaktia. Siitä sitten pikkuhiljaa otan puoliaskeleita vinottain sivuun ja pyydän koiraa tulemaan sivulle.

Tässä ekat imutukset:


Sit kokeiltiin vähän asennonvaihdoksia hiekkiksen kantta apuna käyttäen. Kyllä videointi vaan on hyvä juttu, näkee paljon mitä ei treenatessa näe :). Tätä on tehty kerran keittiössä aiemmin. Hoksaavainen kaveri <3


torstai 7. marraskuuta 2013

03

Jospa tätä blogia rupeis ihan käyttämäänkin... ;)

Pienen pientä treeniä otettu harvakseltaan Iisin kanssa. Lauantaina oltiin ihan "kentällä" ja tehtiin Suskin kotiläksyjä sekä lisäksi opeteltiin olemaan naksutellen, vaikka näköpiirissä on toinenkin koira. Se sujui mallikkaasti ja päästin ihan viereenkin. On tuo vaan tuossa keskittymisessään ihan uskomaton tapaus.

Tänään muisteltiin taas läksyjä ja nyt ekaa kertaa perusasentotreeni näytti hyvältä. 


Sitten aattelin kokeilla mitä se tekee kun otan naksun, turvotettua nappulaa ja oivariinipurkin. Tällaista se keksi:


02

Pentu-tottis
Korrin Suskin valmennus jatkui 28.10.13, tällä kertaa mukana oli ekaa kertaa Iisi. Oli pilkkopimeää (kentällä onneksi hyvät valot) ja sateli (loppua kohden kaatamalla).

perusasento: En ollut tehnyt yhtään. Ohjaaja perusasentoon, käsky, houkuttelu vasemmalle, seläntakana sisäkautta ympäri ja viereen istumaan, suoristautuminen, kehu, palkka pennun kuonon vasemmalle puolelle. Oli vähän huonot namit tähän (liian kuivaksi uunissa menneitä broiskun sydämiä).

jäävät:
- istuminen. apukäsky "istumista", nami oikeaan käteen, houkutellaan pentu liikkeelle, käsky, käsiapu, kehu, palkka
- maahanmeno. apukäsky "maahanmenoa", nami oikeaan käteen, houkutellaan pentu liikkeelle. käsi nyrkissä kämmenpuoli ylöspäin, käsky, nyrkki alaspäin ja käsiapu, kehu, palkka maahan etujalkojen väliin
- seisominen. käsi vyötärön kautta oikealle, liikkeelle, käsky, käsiapu suoraan kohti, kehu, palkka

luoksetulo: avustaja pitää pennusta kiinni, ohjaaja houkuttelee ja juoksee pitkälle, appari ottaa babystepsejä kohti ohjaajaa, jos pentu kimpoilee ohjaajan perään, ohjaaja pysähtyy, ottaa perusasennon, käsky, pennun ollessa puolivälissä ohjaaja kyykkyyn ja namit eteen, kehutaan ja palkataan

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

01

Jälki
keli: kostea, n. 10 astetta, ei tuulta, pilvinen
pohja: metsä, matala sammal
matka: n. 15 m
palkka: turvotettu nappula, muutamia tyhjiä askeleita välissä 
vanhennus: n. 1 h
lähetys: nostin suoraan jäljelle
virittely: "jälkihommiin"

Alle ensin tunnin metsälenkki ja sitten jäljelle. Tekee suht tarkkaa, mutta tarkempikin saisi olla. Välillä jää nameja välistä, jotka jää sitten kummittelemaan nenään ja pitäis päästä takaisin ne hakemaan. Tällä kertaa ei jäänyt kuitenkaan jumiin niihin hukattuihin, vaan pystyi jatkamaan matkaa nopeasti. Eka jälki metsäpohjalla, eka kertaa näin vanha. Tasaista rauhallista jäljestämistä, ei hukkaamisen vaaraa. Olisi jaksanut vielä pidempäänkin. 


Pentu-tottis
maahanmeno: ollaan tehty naksulla, tarjoaa jo kivasti kestoa
seisominen: ks. yllä
istuminen: ks. yllä

Kaikissa vielä vihjesana kesken eikä mikään ole ärsykekontrollissa. Häiriöitä lisätty jo kaikkiin.

irti: toimii mukavasti

Kontaktia otettu jonkun verran, kuten myös leikkimistä. Leikkii toistaiseksi paremmin Boogien ja lasten kanssa kuin mun. Niiden kanssa ollaan ihan terrierejä, mun kanssa syttyy saalistamaan, mutta ei vielä taistele. Kahden lelun leikki ohjelmistoon.