Myönnän, turhaudun. En ole kovin pitkäjänteinen ihminen. Olen suunnittelija: kerään informaatiota, punnitsen sitä, mietin asioita omalta kantiltani, teen listoja jne. Toteutus on sitten eri asia. Etenkin kun asiat eivät etene kuten siinä paperilla, siinä suunnitelmassa tai jonkun toisen koiran kanssa eri ajassa, eri ikäisenä, eri kokemushistorialla. Ole siinä sitten mun koira. Onneksi olen sentään sen verran oppinut ja kasvanut, että kun turhaudun, osaan ottaa erätauon, ei ole mun listat ja hölmöilyt koirien aikaansaannoksia. Ongelma on se, että kun lukee ja kerää ja opiskelee, sitä menee aina jossain kohtaa uuden koiran kanssa solmuun. Siis minä menen, koska olen pohtija ja pähkäilijä. Mulle on tärkeää tehdä asiat Oikein ja uuden koiran kanssa se on aina vähän hakemista mikä missäkin asiassa on Oikein ja olisiko jokin asia Oikein, jos vaan malttaisi tehdä sitä pitkäjänteisesti. Luultavasti monikin olisi ;) Vaikka oikeasti Oikein olisi tehdä vaikka ihan Väärin kunhan tekee sen uskottavasti. Enkä nyt väärällä tarkoita mitään koiran hakkaamista, kuristamista tai kaivoon heittämistä :p
Mitä tällä jorinalla sitten on tekemistä koirankoulutuksen kanssa? No vaikka sitä, että päätinpä nyt aiemmista "ääh-en-jaksa" -ajatuksistani huolimatta yrittää opettaa Iisille laatikkokäännöksen. En tiedä osaanko ja onnistuuko, mutta eipä siitä haittaakaan ole ja onnistuessaan takuulla hyödyllinen juttu. Tämä on siis tavoitteena (alkuhöpinää 2.30 saakka):
Iisille ei olla tehty aiemmin tassukosketusta, joten lähdimme siitä liikkeelle. Tässä toinen treeni lyhennettynä versiona. Tätä (alunperin 9min30s pitkää) videota leikatessa ei voinut kuin ihastella tuon pennun sitkeyttä ja uskoa siihen, että kyllä mamma vielä oppii. Se on IHANA!! Se ei luovuta, ei laita läskiksi, se vaan yrittää, yrittää, yrittää, vaikka mä miten koitan sabotoida sen oppimista. Tein tsiljoona triljoona virhettä: nostin ja laskin kriteeriä lennossa miten sattui, hyväksyin välillä sitä välillä tuota, hypin vaiheiden yli, tulin vahvistaneeksi maahanmenoa jne. jne. Mutta Iisin avulla selvisimme ja saimme toivottavasti homman jonkinlaiseen alkuun. Seuraavassa treenissä lupaan olla tarkkaavaisempi ;) JA videoida aina ja ikuisesti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti