Lula jäi kotiin parantelemaan leikkaushaavaansa (steriloitiin eilen) kun minä ja pojat suunnattiin Myniksen nummille. Päädyimme Itsenäisyyspäivän kunniaksi jonkinlaisen talvisodan rekonstruktion keskelle, sillä ampuradalla oli meneillään melkoiset sarjatulimäiskeet. Iisi todettu paukkukuuroksi, ei korvakarvakaan värähtänyt tai millään muotoa osoittanut kuulleensa mitään normaaleista metsänäänistä poikkeavaa (ja meteli oli siis oikeasti aikamoinen). Toki monella koiralla paukkuarkuus kehittyy vasta siinä 2-3 -vuotiaana, mutta oman kokemuksen mukaan paukuille alttiit koirat reagoivat ääniin jo pentuna jotenkin, ei välttis pelolla, mutta jotenkin äänet huomioiden.
Pentutottis
Tutut liikkeet sujuvat päivä päivältä varmemmin. Nyt pitäisi uskaltaa vaan edetä. Jopa imutus sujuu kun ohjaaja on tajunnut, ettei ohjaa perhoskoiranpentua, vaan Isoa Jätti-Iisiä, joten vauhtiakin saa liikkeessä olla. Sivuilletuloja ollaan tehty nyt nopeammin avuin ja lisäksi otettu repertuaarin pyllytreenit eli siirtymisiä perusasennosta perusasentoon kääntämällä peppua ohjaajan kääntyessä puoliaskeleen vasempaan.
Uutena ollaan otettu noudon alkeita. Tässä aiheuttaa haasteita ilmeisesti se, että Iisi ottaa sekä naksun että kehun tarttumisesta jonkinlaisena irroitus-käskynä, jolloin tarttumisen vahvistumisen sijaan, vahvistuukin irroitus ja joka treenissä tarttuminen sammuu ja se alkaa tarjota kuonokosketusta tai muuta. Olen kokeillut kapulaa kädessä, maassa, kapulan heittämistä jne. Alussa aina tarttuu, mutta tarttumisinto sammuu pian. Tarttee keksiä jotain muuta.
Arkitottis
Kauan odotettu häkki saapui vihdoin eilen ja aloitin oitis crate-trainingin hyvällä menestyksellä. Tarkoitus olisi suht nopeasti saada treenit siirrettyä autoon, toivomuksena se, ettei terroristi huuda kuin päätä leikattaisi kun karmea mamma jättää pienen Iisin yksin autoon mennessään treenaamaan muiden koiria.
Video-matskua tarkoitus kuvailla häkkitreenistä vielä tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti