18 (psyyke valmennuksessa)

Sunnuntaina pääsin ystäväni Minnan ansiosta osalliseksi jostain sellaisesta, joka tulee kantamaan hedelmää kauan. Osallistuimme Vappu Alatalon psyykkisen valmennuksen seminaariin tai päävikaisten ohjaajien kurssille, kuten itse sitä leikkisästi kutsun ;)

Asiaa tuli aivan mahdottoman paljon ja muistiinpanojakin toistakymmentä liuskaa, mutta tässä ehkä ne itselleni oleellisimmat jutut:

• Sekä koiralla että ohjaajalla on oma henkilökohtainen optimaalinen suoritusvireensä. Jos koirakon yhteistyö kokeissa takkuaa, usein syy voi löytyä siitä, että koira ja ohjaaja ovat eri vireystiloissa tai ohjaajan vire on koiraa liikaa kiihdyttävä/ latistava. Esim. kierroksilla käyvä koira menee katosta läpi ohjaajan kanssa, joka lyö lisää vettä myllyyn omalla korkealla vireellään. Toiset koirat (esim. usein terrierit) käyvät kiukkuenergialla ja vaativat ohjaajalta tietynlaista perkelettä asenteeseen. Toiset koirat taas latistuvat siitä. Omaan kysymykseeni ongelmistani collieni kanssa Vappu vastasi, että colliet ovat "kivoja" siitä, että vaativat usein vireen nostamista, mutta eivät vastaa hyvin minkäänlaiseen aggreen ohjaajassa. Tässäpä varmasti eräs tekijä mun ja Lulan kompuroinneissa, vireystilat täysin epäsopivat. Sen sijaan mulle kuulemma sopisi terrieri hyvin, joten ei huano, ei huano :D. Ihminen pystyy kouluttamaan itsensä työskentelemään itselle vieraassa vireystilassa, mutta se on äärimmäisen haastavaa ja raskasta. Harva siihen viitsii ryhtyä ilman erikoisen hyvää koiraa.
  
• Toinen ahaa-elämys liittyi siihen, että yksi suuri tekijä mun paniikin suitsimisessa ei olekaan välttämättä rentoutumisessa, vaan keskittymisessä. En oo koskaan aatellut, että mun haaste ois keskittyminen, mut sehän on ollut mulla täysin puutteellista ja sitä lähdetään työstään. Rutiinit ja keskittyminen kuntoon!
  
• Jos hiukkaakaan muiden suorituksista ottaa painetta, niin EI SAA KATSOA! Kiitos :D. Mulle on vaan tolkutettu, että siinä sitä rentoutuu kun kattelee. Juu ei rentoudu..
  
• Kovasti panikoivat eivät pääse kokonaan paniikistaan yleensä koskaan, vaikka mitä tekisi, sen kanssa vaan pitää oppia elämään. Itselleen voi mm. sanoa, että "hei, sulla ei ole pissahätä, vaikka aivot niin väittää, oot käynyt viis kertaa pissalla ja rakko on tyhjä, ei pissataukoa nyt!" Myös paljon muita vastaavia vinkkejä tuli.
  
• Ja sitten mun lemppari-slogan: "kisaamaan oppii kisaamalla". Totta toinen puoli, kokemus tuo omanlaistaan varmuutta ja itseluottamusta, mutta kaikille se ei riitä, vaan tarvitaan systemaattista aivojumppaa ja asioiden työstämistä. Lisäksi joillekin "kisaamaan oppii kisaamalla" -metodi voi lopulta aiheuttaa entistä pahemmat jännitykset kun onnistumisia ei vaan tule jännityksen tmv. takia.
  
• Tuli ohjeita erilaisten listojen, rutiinien ym. kirjoittamisesta sekä treenien ja kokeiden purkamisesta.
  
• Ja vaikka mitä vielä. Suosittelen kurssia lämpimästi!