Myönnän, turhaudun. En ole kovin pitkäjänteinen ihminen. Olen suunnittelija: kerään informaatiota, punnitsen sitä, mietin asioita omalta kantiltani, teen listoja jne. Toteutus on sitten eri asia. Etenkin kun asiat eivät etene kuten siinä paperilla, siinä suunnitelmassa tai jonkun toisen koiran kanssa eri ajassa, eri ikäisenä, eri kokemushistorialla. Ole siinä sitten mun koira. Onneksi olen sentään sen verran oppinut ja kasvanut, että kun turhaudun, osaan ottaa erätauon, ei ole mun listat ja hölmöilyt koirien aikaansaannoksia. Ongelma on se, että kun lukee ja kerää ja opiskelee, sitä menee aina jossain kohtaa uuden koiran kanssa solmuun. Siis minä menen, koska olen pohtija ja pähkäilijä. Mulle on tärkeää tehdä asiat Oikein ja uuden koiran kanssa se on aina vähän hakemista mikä missäkin asiassa on Oikein ja olisiko jokin asia Oikein, jos vaan malttaisi tehdä sitä pitkäjänteisesti. Luultavasti monikin olisi ;) Vaikka oikeasti Oikein olisi tehdä vaikka ihan Väärin kunhan tekee sen uskottavasti. Enkä nyt väärällä tarkoita mitään koiran hakkaamista, kuristamista tai kaivoon heittämistä :p
Mitä tällä jorinalla sitten on tekemistä koirankoulutuksen kanssa? No vaikka sitä, että päätinpä nyt aiemmista "ääh-en-jaksa" -ajatuksistani huolimatta yrittää opettaa Iisille laatikkokäännöksen. En tiedä osaanko ja onnistuuko, mutta eipä siitä haittaakaan ole ja onnistuessaan takuulla hyödyllinen juttu. Tämä on siis tavoitteena (alkuhöpinää 2.30 saakka):
Iisille ei olla tehty aiemmin tassukosketusta, joten lähdimme siitä liikkeelle. Tässä toinen treeni lyhennettynä versiona. Tätä (alunperin 9min30s pitkää) videota leikatessa ei voinut kuin ihastella tuon pennun sitkeyttä ja uskoa siihen, että kyllä mamma vielä oppii. Se on IHANA!! Se ei luovuta, ei laita läskiksi, se vaan yrittää, yrittää, yrittää, vaikka mä miten koitan sabotoida sen oppimista. Tein tsiljoona triljoona virhettä: nostin ja laskin kriteeriä lennossa miten sattui, hyväksyin välillä sitä välillä tuota, hypin vaiheiden yli, tulin vahvistaneeksi maahanmenoa jne. jne. Mutta Iisin avulla selvisimme ja saimme toivottavasti homman jonkinlaiseen alkuun. Seuraavassa treenissä lupaan olla tarkkaavaisempi ;) JA videoida aina ja ikuisesti!
maanantai 30. joulukuuta 2013
maanantai 23. joulukuuta 2013
21 (hei tonttu-ukot)
Lunta ei oo, ei kuulu. Kuraa ja ikuista marraskuuta rappaa sisään kolmen kurakasan voimin. Mutta kamerasormi oli lauhaa nopeampi ja ehti napsaista lumisen kuvan niinä muutamana lumituntina, joista olemme tänä talvena saaneet nauttia. Lula-parka oli valitettavasti kotona sterilointi-leikkauksesta toipumassa. Tällä kuvalla haluamme iloita keskitalven juhlasta ja toivottaa parempaa vuotta 2014!!
perjantai 20. joulukuuta 2013
keskiviikko 18. joulukuuta 2013
19 (etsivä löytää)
Pentutottis
Olin hurja ja kurvasin lauman kera hiekkakuopille keppien kanssa. Boogie tulee muuten pian niin hulluksi, että menee ikkunan tai seinän läpi. Se oli kyllä hyvä ajatus. Pystyin siinä maastossa ihan hyvin kepittämään menemään. Onhan tuo jalka toki nyt kiukkuinen, mutta ei puoliksikaan niin kiukkuinen kuin tulehtunut selkäni kun menin sitten pölvästi saunaan. Enivei.
Kaahottamisen jälkeen löin aikuiset autoon ja Iisin kanssa vietiin tunnarikapula hiekka-aukean reunalle heinikkoon piiloon. Sitten taaksepoistuttiin 5-10 metriä ja päästin Iisi etsimään. Noutohan meillä on vielä täysin vaiheessa (ongelma: Iisi pudottaa kaiken kun minä avaan suuni ja lakkaa sitten tarjoamasta tarttumista kokonaan), vaikkakin tilanne on parantunut. Mentiin siis soveltaen enkä yhdistänyt tähän vielä mitään vihjettä. Kun Iisi teki löydön ja otti kepin mä lähdin kepittään poispäin kehuen sitä hurjasti. Yritin palkata lelulla, mutta Iisiä ei kuollut lelu vielä kiinnosta, pitää repiä. Tein sitten vähän iskunoudon tyyppisesti. Kolme toistoa, vikalla kerralla jäi vähän jumittaan tunnarikepille, mutta otti kumminkin lopulta ja päästiin iloitsemaan.
Piruuttani halusin kokeilla mitä Boogie tekee (ei olla tunnaria otettu koskaan). Jätin Boogien istumaan n. 10 m päähän, vein oman kapulan ja muutaman hajutonta, ja lähetin koiran. Aluksi irtosi liian kauas, mutta palasi heti, teki haisteluhomman rauhassa ja palautti oikeaoppisesti oman kapulan. Lahjattomat reenaa ;)
Kotona tehtiin sitten askel-seuraamista, joka sujuikin tällä kertaa ihan hienosti! Ei pomppinut, malttoi ja ihan kuin olisi hoksannut mitä odotan. Jee. Otin myös jääviä niin, että koira kulkee aluksi mun sivulla vasemmalla puolella (ilman käskyä) ja siitä jäävät. Maahanmeno tarvitsee eniten apuja näin päin tehtynä. Lopuksi vielä luoksetulon loppuasentoa. Taidan jättää sivulletulon hetkeksi hautumaan ja tehdä seuraamisen askelta ja tätä luoksetuloa, koska aika helposti lähtee sivulle, ellen ole tarpeeksi nopea apujen kanssa. Ja kun en ihan hirveesti haluaisi sitä tehdä kiinni mun käsiin, kun siitä on sitten se kova poisopettelu. Mietin jopa, että lähtisinkö tekemään sille post-it -lappu treeniä, mut ehkä en jaksa :P
Olin hurja ja kurvasin lauman kera hiekkakuopille keppien kanssa. Boogie tulee muuten pian niin hulluksi, että menee ikkunan tai seinän läpi. Se oli kyllä hyvä ajatus. Pystyin siinä maastossa ihan hyvin kepittämään menemään. Onhan tuo jalka toki nyt kiukkuinen, mutta ei puoliksikaan niin kiukkuinen kuin tulehtunut selkäni kun menin sitten pölvästi saunaan. Enivei.
Kaahottamisen jälkeen löin aikuiset autoon ja Iisin kanssa vietiin tunnarikapula hiekka-aukean reunalle heinikkoon piiloon. Sitten taaksepoistuttiin 5-10 metriä ja päästin Iisi etsimään. Noutohan meillä on vielä täysin vaiheessa (ongelma: Iisi pudottaa kaiken kun minä avaan suuni ja lakkaa sitten tarjoamasta tarttumista kokonaan), vaikkakin tilanne on parantunut. Mentiin siis soveltaen enkä yhdistänyt tähän vielä mitään vihjettä. Kun Iisi teki löydön ja otti kepin mä lähdin kepittään poispäin kehuen sitä hurjasti. Yritin palkata lelulla, mutta Iisiä ei kuollut lelu vielä kiinnosta, pitää repiä. Tein sitten vähän iskunoudon tyyppisesti. Kolme toistoa, vikalla kerralla jäi vähän jumittaan tunnarikepille, mutta otti kumminkin lopulta ja päästiin iloitsemaan.
Piruuttani halusin kokeilla mitä Boogie tekee (ei olla tunnaria otettu koskaan). Jätin Boogien istumaan n. 10 m päähän, vein oman kapulan ja muutaman hajutonta, ja lähetin koiran. Aluksi irtosi liian kauas, mutta palasi heti, teki haisteluhomman rauhassa ja palautti oikeaoppisesti oman kapulan. Lahjattomat reenaa ;)
Kotona tehtiin sitten askel-seuraamista, joka sujuikin tällä kertaa ihan hienosti! Ei pomppinut, malttoi ja ihan kuin olisi hoksannut mitä odotan. Jee. Otin myös jääviä niin, että koira kulkee aluksi mun sivulla vasemmalla puolella (ilman käskyä) ja siitä jäävät. Maahanmeno tarvitsee eniten apuja näin päin tehtynä. Lopuksi vielä luoksetulon loppuasentoa. Taidan jättää sivulletulon hetkeksi hautumaan ja tehdä seuraamisen askelta ja tätä luoksetuloa, koska aika helposti lähtee sivulle, ellen ole tarpeeksi nopea apujen kanssa. Ja kun en ihan hirveesti haluaisi sitä tehdä kiinni mun käsiin, kun siitä on sitten se kova poisopettelu. Mietin jopa, että lähtisinkö tekemään sille post-it -lappu treeniä, mut ehkä en jaksa :P
tiistai 17. joulukuuta 2013
18 (psyyke valmennuksessa)
Sunnuntaina pääsin ystäväni Minnan ansiosta osalliseksi jostain sellaisesta, joka tulee kantamaan hedelmää kauan. Osallistuimme Vappu Alatalon psyykkisen valmennuksen seminaariin tai päävikaisten ohjaajien kurssille, kuten itse sitä leikkisästi kutsun ;)
Asiaa tuli aivan mahdottoman paljon ja muistiinpanojakin toistakymmentä liuskaa, mutta tässä ehkä ne itselleni oleellisimmat jutut:
Asiaa tuli aivan mahdottoman paljon ja muistiinpanojakin toistakymmentä liuskaa, mutta tässä ehkä ne itselleni oleellisimmat jutut:
- Sekä koiralla että ohjaajalla on oma henkilökohtainen optimaalinen suoritusvireensä. Jos koirakon yhteistyö kokeissa takkuaa, usein syy voi löytyä siitä, että koira ja ohjaaja ovat eri vireystiloissa tai ohjaajan vire on koiraa liikaa kiihdyttävä/ latistava. Esim. kierroksilla käyvä koira menee katosta läpi ohjaajan kanssa, joka lyö lisää vettä myllyyn omalla korkealla vireellään. Toiset koirat (esim. usein terrierit) käyvät kiukkuenergialla ja vaativat ohjaajalta tietynlaista perkelettä asenteeseen. Toiset koirat taas latistuvat siitä. Omaan kysymykseeni ongelmistani collieni kanssa Vappu vastasi, että colliet ovat "kivoja" siitä, että vaativat usein vireen nostamista, mutta eivät vastaa hyvin minkäänlaiseen aggreen ohjaajassa. Tässäpä varmasti eräs tekijä mun ja Lulan kompuroinneissa, vireystilat täysin epäsopivat. Sen sijaan mulle kuulemma sopisi terrieri hyvin, joten ei huano, ei huano :D. Ihminen pystyy kouluttamaan itsensä työskentelemään itselle vieraassa vireystilassa, mutta se on äärimmäisen haastavaa ja raskasta. Harva siihen viitsii ryhtyä ilman erikoisen hyvää koiraa.
- Toinen ahaa-elämys liittyi siihen, että yksi suuri tekijä mun paniikin suitsimisessa ei olekaan välttämättä rentoutumisessa, vaan keskittymisessä. En oo koskaan aatellut, että mun haaste ois keskittyminen, mut sehän on ollut mulla täysin puutteellista ja sitä lähdetään työstään. Rutiinit ja keskittyminen kuntoon!
- Jos hiukkaakaan muiden suorituksista ottaa painetta, niin EI SAA KATSOA! Kiitos :D. Mulle on vaan tolkutettu, että siinä sitä rentoutuu kun kattelee. Juu ei rentoudu..
- Kovasti panikoivat eivät pääse kokonaan paniikistaan yleensä koskaan, vaikka mitä tekisi, sen kanssa vaan pitää oppia elämään. Itselleen voi mm. sanoa, että "hei, sulla ei ole pissahätä, vaikka aivot niin väittää, oot käynyt viis kertaa pissalla ja rakko on tyhjä, ei pissataukoa nyt!" Myös paljon muita vastaavia vinkkejä tuli.
- Ja sitten mun lemppari-slogan: "kisaamaan oppii kisaamalla". Totta toinen puoli, kokemus tuo omanlaistaan varmuutta ja itseluottamusta, mutta kaikille se ei riitä, vaan tarvitaan systemaattista aivojumppaa ja asioiden työstämistä. Lisäksi joillekin "kisaamaan oppii kisaamalla" -metodi voi lopulta aiheuttaa entistä pahemmat jännitykset kun onnistumisia ei vaan tule jännityksen tmv. takia.
- Tuli ohjeita erilaisten listojen, rutiinien ym. kirjoittamisesta sekä treenien ja kokeiden purkamisesta.
- Ja vaikka mitä vielä. Suosittelen kurssia lämpimästi!
lauantai 14. joulukuuta 2013
17 (in a big big world)
Iisin elämään on kuluneella viikolla kuulunut eläinlääkärikäyntiä, häkkitreeniä, kaupunkitreeniä ja ekat hallitreenit. Samalle viikolle osui myös emännän polven pasahdus, joten kiirusta on pitänyt.
Terveys:
Eläinlääkärissä oli matkassa tällä kertaa varsin reipas tapaus. Ei merkkiäkään ekojen rokotusten epäilevästä Tuomaasta. Otettiin odotustilassa vähän tottista eikä Iisi antanut muiden odottajien häiritä keskittymistään. Painoa oli 12,3 kg ja ell:n mukaan varsin upeasti kasvanut ja kehittynyt kakara. Juteltiin Iisin ajoittaisista selän köyristelyistä eikä ell suorilta epäillyt mitään vakavaa vierasesine-juttua, koska käytös ja in put - out put oli toiminut normaalisti. Saman päivän iltana Iisi sitten kuitenkin kakkasi (ja vieläpä sisälle!) ison löysän läjän tikkumoskaa, et oisko se ollut sit se. Sen jälkeen en ole huomannut sen leikkivän dromedaaria.
Molemmat kivekset olivat paikoillaan, hampaat alkaneet vaihtua, edelleen pitää kiinnittää huomiota kulmureihin niiden vaihtumisen yhteydessä, vaikka tilanne niiden osalta onkin parantunut. Muutoin kaikki ok, reipas ja lunki pentu. Kävi meidän jaarittelujen aikana jalkoihin maate kun oli jo paikat tsekannut ja tylsäksi todennut.
Pentutottis:
Treenit ovat sujuneet mukavasti tänään meillä oli ekat hallitreenit. Toisin kuin kaikkien edellisten koirien kanssa, Iisin kohdalla ei jännittänyt moinen pätkääkään. Eikä ollut syytäkään. Aluksi toki morjensteli muita koiria, mutta kun totesi, että ei nyt sen enempiä tervehditä, niin antoi olla. Ekalla treenikierroksella seurasi kiinnostuneena muiden treenejä, toisella kierroksella "tää on niin nähty" ja makoili mun jaloissa <3
Otettiin oma repertuaarimme: sivulletulo, jäävät, vähän imutusta sekä luoksetulo avustajan kanssa. Lisäksi apujen kanssa askel seuraamista perusasennosta perusasentoon. Kaikki sujui oikein mallikkaasti. Nyt vaan rohkeasti etiäpäin! Toisella kierroksella otettiin jopa ryhmäpaikallaoloa :D. Iisi ei ihan heti hoksannut mitä tehdään, mutta parin ylösnousuyrityksen jälkeen tajusi, et a-haa, tää olikin tää juttu! Se on kyllä mainio kun sitä ei treenatessa kyllä kiinnosta pätkääkään, vaikka toinen koira suunnilleen istuis sen päällä <3
Noudon suhteen on alkanut valo pilkottaa. Iisi kun oli kovasti käsittänyt, että mä oon aina ihan hirveen tyytyväinen kun hän irrottaa tai oikeastaan on parempi, ettei edes ota suuhun.. Nyt oon vahvistanut viikon ajan ihan kaikkea suu-hommaa, oli kyseessä sitten lasten lelu, kenkä tai lusikka. Musta tuntuu, et ollaan menty eteenpäin. Ihan leikin varjolla vasta, saa nähdä kuinka käy kun huomaa, että a-haa kyseessä on The Koulutustilanne, mut sit vaan takaisin leikkimään.
Seuraavaksi käydäänkin sitten noudon alkeiden, eteenmenon alkeiden, seuraamisen alkeiden, tunnarin alkeiden ja luoksetulon loppuasennon eteenpäinviemisen kimppuun.
Tässä videomatskua muutaman päivän takaa. Mulle tuli ohjausvirhe ja Iisiltä meni pasmat sekaisin maahanmenon kohdalla, mut siitäkin toivuttiin :)
Terveys:
Eläinlääkärissä oli matkassa tällä kertaa varsin reipas tapaus. Ei merkkiäkään ekojen rokotusten epäilevästä Tuomaasta. Otettiin odotustilassa vähän tottista eikä Iisi antanut muiden odottajien häiritä keskittymistään. Painoa oli 12,3 kg ja ell:n mukaan varsin upeasti kasvanut ja kehittynyt kakara. Juteltiin Iisin ajoittaisista selän köyristelyistä eikä ell suorilta epäillyt mitään vakavaa vierasesine-juttua, koska käytös ja in put - out put oli toiminut normaalisti. Saman päivän iltana Iisi sitten kuitenkin kakkasi (ja vieläpä sisälle!) ison löysän läjän tikkumoskaa, et oisko se ollut sit se. Sen jälkeen en ole huomannut sen leikkivän dromedaaria.
Molemmat kivekset olivat paikoillaan, hampaat alkaneet vaihtua, edelleen pitää kiinnittää huomiota kulmureihin niiden vaihtumisen yhteydessä, vaikka tilanne niiden osalta onkin parantunut. Muutoin kaikki ok, reipas ja lunki pentu. Kävi meidän jaarittelujen aikana jalkoihin maate kun oli jo paikat tsekannut ja tylsäksi todennut.
Pentutottis:
Treenit ovat sujuneet mukavasti tänään meillä oli ekat hallitreenit. Toisin kuin kaikkien edellisten koirien kanssa, Iisin kohdalla ei jännittänyt moinen pätkääkään. Eikä ollut syytäkään. Aluksi toki morjensteli muita koiria, mutta kun totesi, että ei nyt sen enempiä tervehditä, niin antoi olla. Ekalla treenikierroksella seurasi kiinnostuneena muiden treenejä, toisella kierroksella "tää on niin nähty" ja makoili mun jaloissa <3
Otettiin oma repertuaarimme: sivulletulo, jäävät, vähän imutusta sekä luoksetulo avustajan kanssa. Lisäksi apujen kanssa askel seuraamista perusasennosta perusasentoon. Kaikki sujui oikein mallikkaasti. Nyt vaan rohkeasti etiäpäin! Toisella kierroksella otettiin jopa ryhmäpaikallaoloa :D. Iisi ei ihan heti hoksannut mitä tehdään, mutta parin ylösnousuyrityksen jälkeen tajusi, et a-haa, tää olikin tää juttu! Se on kyllä mainio kun sitä ei treenatessa kyllä kiinnosta pätkääkään, vaikka toinen koira suunnilleen istuis sen päällä <3
Noudon suhteen on alkanut valo pilkottaa. Iisi kun oli kovasti käsittänyt, että mä oon aina ihan hirveen tyytyväinen kun hän irrottaa tai oikeastaan on parempi, ettei edes ota suuhun.. Nyt oon vahvistanut viikon ajan ihan kaikkea suu-hommaa, oli kyseessä sitten lasten lelu, kenkä tai lusikka. Musta tuntuu, et ollaan menty eteenpäin. Ihan leikin varjolla vasta, saa nähdä kuinka käy kun huomaa, että a-haa kyseessä on The Koulutustilanne, mut sit vaan takaisin leikkimään.
Seuraavaksi käydäänkin sitten noudon alkeiden, eteenmenon alkeiden, seuraamisen alkeiden, tunnarin alkeiden ja luoksetulon loppuasennon eteenpäinviemisen kimppuun.
Tässä videomatskua muutaman päivän takaa. Mulle tuli ohjausvirhe ja Iisiltä meni pasmat sekaisin maahanmenon kohdalla, mut siitäkin toivuttiin :)
tiistai 10. joulukuuta 2013
16 (häkki heilahtaa)
Tässä lupaamani video Iisin häkkitreenien alkutaipaleelta. Tosi nopeasti kyllä etenee. Ollaan edetty tuosta jo suljettuun häkkiin ja pidempiin häkissäoloaikoihin. Olen myös liittänyt vihjesanan "häkkiin". Treeneistä ylijääneet ruuat on syöty pari päivää häkissä, muuten häkin ovi on kiinni. Kauhea kiire on häkkiin heti kun ovea raottaa. Mut sinnepä ei pääse kuin harvoin ja valiten, koska se on erikoissuperhienopaikka ;) Siitä videota myöhemmin.
Sit vielä samalta aamulta jotain tottistouhotusta. Kauheeta kun videolta näyttää ohjaajan touhu taas turhan löperöltä. Tartten oman orjapiiskurin tuvan nurkkaan!!
Sit vielä samalta aamulta jotain tottistouhotusta. Kauheeta kun videolta näyttää ohjaajan touhu taas turhan löperöltä. Tartten oman orjapiiskurin tuvan nurkkaan!!
perjantai 6. joulukuuta 2013
15 (hehkute)
Jälki
Ai nii, oli unohtua päivän hehkutus. En ole muistanut vähään aikaan kylvää jälkikeppejä metsälenkeillä, mut tänään sattui käsi sopivasti taskuun alkulenkillä ja muistin. Eli hinkutin kättä muutamaan jälkikeppiin ja asettelin ne polulle jalanjälkiini n. 10 m välein alkumatkalle. Sitten tehtiin reilun tunnin lenkki. Palatessa Iisi ajoi parin ekan kepin yli, MUTTA bongasi se silti <3. Eli ajoi yli n. 2 metriä, sitten alkoi hullu nuuskutus, palasi ja ilmaisi kepit! Ei tosin maahanmenolla ennen apuja, mutta kuitenkin. Vikaa keppiä osasi sitten jo etsiä ja se löytyi mainiosti. Olen ihan superiloinen tuosta. Tähän ei siis ole yhdistetty mitään käskysanaa, vaan koira bongaa mun hajuiset kepit liki luonnostaan (ollaan tehty ihan vaan muutamia kertoja).
Seuraavaksi rupeen ottaan tunnarin alkua, siihen tosin yhdistän nopeasti vihjeen, koska ilmaisutapa on eri kuin jäljellä.
Ai nii, oli unohtua päivän hehkutus. En ole muistanut vähään aikaan kylvää jälkikeppejä metsälenkeillä, mut tänään sattui käsi sopivasti taskuun alkulenkillä ja muistin. Eli hinkutin kättä muutamaan jälkikeppiin ja asettelin ne polulle jalanjälkiini n. 10 m välein alkumatkalle. Sitten tehtiin reilun tunnin lenkki. Palatessa Iisi ajoi parin ekan kepin yli, MUTTA bongasi se silti <3. Eli ajoi yli n. 2 metriä, sitten alkoi hullu nuuskutus, palasi ja ilmaisi kepit! Ei tosin maahanmenolla ennen apuja, mutta kuitenkin. Vikaa keppiä osasi sitten jo etsiä ja se löytyi mainiosti. Olen ihan superiloinen tuosta. Tähän ei siis ole yhdistetty mitään käskysanaa, vaan koira bongaa mun hajuiset kepit liki luonnostaan (ollaan tehty ihan vaan muutamia kertoja).
Seuraavaksi rupeen ottaan tunnarin alkua, siihen tosin yhdistän nopeasti vihjeen, koska ilmaisutapa on eri kuin jäljellä.
14 (kaboom)
Lula jäi kotiin parantelemaan leikkaushaavaansa (steriloitiin eilen) kun minä ja pojat suunnattiin Myniksen nummille. Päädyimme Itsenäisyyspäivän kunniaksi jonkinlaisen talvisodan rekonstruktion keskelle, sillä ampuradalla oli meneillään melkoiset sarjatulimäiskeet. Iisi todettu paukkukuuroksi, ei korvakarvakaan värähtänyt tai millään muotoa osoittanut kuulleensa mitään normaaleista metsänäänistä poikkeavaa (ja meteli oli siis oikeasti aikamoinen). Toki monella koiralla paukkuarkuus kehittyy vasta siinä 2-3 -vuotiaana, mutta oman kokemuksen mukaan paukuille alttiit koirat reagoivat ääniin jo pentuna jotenkin, ei välttis pelolla, mutta jotenkin äänet huomioiden.
Pentutottis
Tutut liikkeet sujuvat päivä päivältä varmemmin. Nyt pitäisi uskaltaa vaan edetä. Jopa imutus sujuu kun ohjaaja on tajunnut, ettei ohjaa perhoskoiranpentua, vaan Isoa Jätti-Iisiä, joten vauhtiakin saa liikkeessä olla. Sivuilletuloja ollaan tehty nyt nopeammin avuin ja lisäksi otettu repertuaarin pyllytreenit eli siirtymisiä perusasennosta perusasentoon kääntämällä peppua ohjaajan kääntyessä puoliaskeleen vasempaan.
Uutena ollaan otettu noudon alkeita. Tässä aiheuttaa haasteita ilmeisesti se, että Iisi ottaa sekä naksun että kehun tarttumisesta jonkinlaisena irroitus-käskynä, jolloin tarttumisen vahvistumisen sijaan, vahvistuukin irroitus ja joka treenissä tarttuminen sammuu ja se alkaa tarjota kuonokosketusta tai muuta. Olen kokeillut kapulaa kädessä, maassa, kapulan heittämistä jne. Alussa aina tarttuu, mutta tarttumisinto sammuu pian. Tarttee keksiä jotain muuta.
Arkitottis
Kauan odotettu häkki saapui vihdoin eilen ja aloitin oitis crate-trainingin hyvällä menestyksellä. Tarkoitus olisi suht nopeasti saada treenit siirrettyä autoon, toivomuksena se, ettei terroristi huuda kuin päätä leikattaisi kun karmea mamma jättää pienen Iisin yksin autoon mennessään treenaamaan muiden koiria.
Video-matskua tarkoitus kuvailla häkkitreenistä vielä tänään.
Pentutottis
Tutut liikkeet sujuvat päivä päivältä varmemmin. Nyt pitäisi uskaltaa vaan edetä. Jopa imutus sujuu kun ohjaaja on tajunnut, ettei ohjaa perhoskoiranpentua, vaan Isoa Jätti-Iisiä, joten vauhtiakin saa liikkeessä olla. Sivuilletuloja ollaan tehty nyt nopeammin avuin ja lisäksi otettu repertuaarin pyllytreenit eli siirtymisiä perusasennosta perusasentoon kääntämällä peppua ohjaajan kääntyessä puoliaskeleen vasempaan.
Uutena ollaan otettu noudon alkeita. Tässä aiheuttaa haasteita ilmeisesti se, että Iisi ottaa sekä naksun että kehun tarttumisesta jonkinlaisena irroitus-käskynä, jolloin tarttumisen vahvistumisen sijaan, vahvistuukin irroitus ja joka treenissä tarttuminen sammuu ja se alkaa tarjota kuonokosketusta tai muuta. Olen kokeillut kapulaa kädessä, maassa, kapulan heittämistä jne. Alussa aina tarttuu, mutta tarttumisinto sammuu pian. Tarttee keksiä jotain muuta.
Arkitottis
Kauan odotettu häkki saapui vihdoin eilen ja aloitin oitis crate-trainingin hyvällä menestyksellä. Tarkoitus olisi suht nopeasti saada treenit siirrettyä autoon, toivomuksena se, ettei terroristi huuda kuin päätä leikattaisi kun karmea mamma jättää pienen Iisin yksin autoon mennessään treenaamaan muiden koiria.
Video-matskua tarkoitus kuvailla häkkitreenistä vielä tänään.
keskiviikko 4. joulukuuta 2013
13
Pentutottis
Iisin todet eivät oikein edenneet. Sit käytiin saamassa vähän runtua (tai minä sain) Suskilla ja siitä se ajatus sitten lähti! Jaksotus-jaksotus-jaksotus. Kas kummaa kun ei sohlaa käskyjä, apuja, palkkoja ym. kaikkea saman sadasosasekunnin sisään, niin alkaa koirakin jo hoksata mitä ihmettä siltä odotetaan. Onneksi on tuollainen tsemppaava otus, joka jaksaa uskoa, että vielä se emäntäkin tämän oppii. Iisiltä ei ole IKINÄ loppunut mielenkiinto, se ei ikinä väistä passiivisuuteen tai paineistu, jos mä uunoilen. Se vaan yrittää kaikenlaista tai pitää kontaktia, että jos vaikka tää ois kyllin helppo juttu, että tuokin pääsee kyytiin <3
Tämän päivän treenit sujuivat sitten niin kivasti, että harmittaa kun meidän sysipimeissä treeneissä ei oikein videokuvaa saa aikaan.
Aloitusvihje
Oon käyttänyt samaa kuin Boogiella eli "hommiin". Aika hyvin näyttäis eri ympäristöissä toimivan. Tosin Iisille toimii jo yhdistelmä: treeniliivit ja emäntä patsastelee jossain aukealla paikalla.
Sivulletulo
Iisi on alkanut loikkia sivulletulo-käskyn kuultuaan. "Sehän suorastaan riehaantuu" oli treenikaverin kommentti :D (Iisi on siis ollut hyyyvin tarkka ja rauhallinen poika tähän asti). Kokeiltiin, että teen avut nopsemmin ja se tuntui auttavan. Osaa hienosti pitää kontaktia ja odottaa palkkaa sivulla istuen.
Jäävät
Menivät niin hyvin, ettei ikinä! Olin supertyytyväinen. Lakkaan treenaamasta, etten pilaa :D
Seuraaminen
Imutus ei oo mun laji, mut ei haittaa kun en yhdistä tähän mitään käskyä, kunhan kikkaillaan menemään. Katotaan seuraamisasiaa sitten tarkemmin kun sivulletulo alkaa olla vahvempi.
Luoksetulo
Tää on Iisistä niin kivaa, et kohta ruvetaan ottaan viesti-treenejä ;)
Iisin todet eivät oikein edenneet. Sit käytiin saamassa vähän runtua (tai minä sain) Suskilla ja siitä se ajatus sitten lähti! Jaksotus-jaksotus-jaksotus. Kas kummaa kun ei sohlaa käskyjä, apuja, palkkoja ym. kaikkea saman sadasosasekunnin sisään, niin alkaa koirakin jo hoksata mitä ihmettä siltä odotetaan. Onneksi on tuollainen tsemppaava otus, joka jaksaa uskoa, että vielä se emäntäkin tämän oppii. Iisiltä ei ole IKINÄ loppunut mielenkiinto, se ei ikinä väistä passiivisuuteen tai paineistu, jos mä uunoilen. Se vaan yrittää kaikenlaista tai pitää kontaktia, että jos vaikka tää ois kyllin helppo juttu, että tuokin pääsee kyytiin <3
Tämän päivän treenit sujuivat sitten niin kivasti, että harmittaa kun meidän sysipimeissä treeneissä ei oikein videokuvaa saa aikaan.
Aloitusvihje
Oon käyttänyt samaa kuin Boogiella eli "hommiin". Aika hyvin näyttäis eri ympäristöissä toimivan. Tosin Iisille toimii jo yhdistelmä: treeniliivit ja emäntä patsastelee jossain aukealla paikalla.
Sivulletulo
Iisi on alkanut loikkia sivulletulo-käskyn kuultuaan. "Sehän suorastaan riehaantuu" oli treenikaverin kommentti :D (Iisi on siis ollut hyyyvin tarkka ja rauhallinen poika tähän asti). Kokeiltiin, että teen avut nopsemmin ja se tuntui auttavan. Osaa hienosti pitää kontaktia ja odottaa palkkaa sivulla istuen.
Jäävät
Menivät niin hyvin, ettei ikinä! Olin supertyytyväinen. Lakkaan treenaamasta, etten pilaa :D
Seuraaminen
Imutus ei oo mun laji, mut ei haittaa kun en yhdistä tähän mitään käskyä, kunhan kikkaillaan menemään. Katotaan seuraamisasiaa sitten tarkemmin kun sivulletulo alkaa olla vahvempi.
Luoksetulo
Tää on Iisistä niin kivaa, et kohta ruvetaan ottaan viesti-treenejä ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)