Läpi tuulen

Peltojälkeä navakassa tuulessa. Yhteensä 280 askelta, ekat 170 askelta vasen sivutuuli, loput oikea sivutuuli, välissä 90 asteen kulma, joka 3. askel ilman namia, muutamia lyhyitä namittomia pätkiä, 3 purkkia.

Iisi oli aika fiiliksissä, ja paalun nähdessään oli ihan, et JEES!! Mut ei säädä tai sähellä eikä vedä rintakehä maata viistäen, vaan pysyy paketissa. Näissä tunnelmissa kun pysyis, niin ois erittäin jees! Mä kun en tykkää, että jäljestys muistuttaa köydenvetoa, vaan arvostan intensiivistä jäljestystä löysillä. Lähetyksessä hieman ponkasi, täytyy nyt miettiä kehittääkö siitä itselleen ongelman kun on aika marginaalinen juttu kuitenkin. Alussa tarkisti nopeasti sivujäljen pienellä kuonon liikkeellä, mutta palasi samantien primäärijäljelle eikä reagoinut sivutuuleen sillä suoralla enää. Ei reagoinut myöskään tyhjiin mitenkään, vaan jatkoi askel askeleelta menoaan. Ilmaisuja ei tee ilman mun apuja. Merkkaa kyllä purkit pysäämällä, mutta ei mene oma-aloitteisesti maaten. Jälki mennyt nyt purkkien ohi kirkkaasti. Mut nyt alkoi hoksaan, että millä käskyllä makuulta lähdetään hommaa jatkaan.

Tuuli varmisti sen, etten mä pystynyt näkemään mistä jälki menee kun oli tuivertanut askelten painaumat pois. Niinpä ajauduin kulmassa kulman päälle, jopa hieman yli. Tajusin vasta kun koira pysähtyi ja nosti päänsä. No, en ehtinyt panikoitua kun Iisi käänsi vähän päätään eka vasesemmalle, totesi, ettei haise, sitten oikealle ja siitä jo imaisikin kiinni jälkeen ihan mun vierellä. Tarkisti taas pään heilautuksella sivutuulen, mutta palasi samantien primäärille ja se siitä tuulen vaikutuksesta. Jäljen pituus oli edelleen Iisin mielestä liian lyhyt. 

Jäljellä tuo on luonnonlahjakkuus, nyt pitää saada esineet takaisin repertuaariin.

Pitkä aika ei juna - Long time no train

Tänä viikonloppuna katkastiin kauhian pitkältä tuntunut maastotreenitauko.

Lauantaina hakuiltiin. Otettiin 1 ja 2 niin, että Iisi näki kun metsään menee maalinaiset. Oikea puoli sujui nips-naps, vasemmalla otin uuden lähetyksen ja senkin jälkeen piti saatella melkein perille. No 3 ja 4 taputuksilla. Oikea puoli taas snip-snap, tosin sellainen tsydeemi tuli, että kun tarkoitus oli että maalinais muuttuu passiiviseksi ja pimpauttaa LA:ta, mä huudan koiran pois. Vaan kun ei koira halunnut tulla pois. Rupes sitten taas tarjoamaan haukkua... Kai maar se sit pitäis ihan oikeesti miettiä asiaa.

No, vasen puoli oli sitten taas hankalampi, mutta loppujen lopuksi koira teki aika kauniin käännöksen takarajalla, otti hajun ja teki löydön. Vitosella puoli pakeneva jippikaijaijeee!!


Tänään sitten pellolle. Yhteensä 220 askelta, ekat 115 askelta myötätuuli, loput vasen sivutuuli, välissä 90 asteen kulma, joka 5. askel ilman namia, 3 purkkia (65 askelta, 140 askelta ja lopussa).

Alussa ajoi pienen pätkän vain oikeaa jälkeä, mutta onneksi huomasin jälkeä polkiessani, että nyt tulee kyllä hullun erilleen. No lopun matkaa ajoi sitten molempia jalkoja. Ei reagoinut mitenkään namien puuttumiseen vaan ajoi tyhjät yhtä hyvin. Hieman alkoi vauhti nousta myötätuulessa. Ilmaisut voisivat olla selkeesti nopeammat, tarvitsee paljon apuja. 

Elämän eka (suunniteltu) kulma meni kuin juna raiteilla, kulman jälkeen vaihtuu selkeäksi sivuttuleksi, joka hetkeksi saa koiran harhautumaan sivuun. Korjaa kuitenkin nopsasti itse ja sen jälkeen ajaa tarkasti selvittäen sivutuulen. Jälkeen saa laittaa selkeesti lisää pituutta. Iisi oli taas ihan et wtf ja olisi jatkanut mielellään vaikka kuinka. Palkkautuu oikeastaan jäljestä paremmin kuin mistään mun keksimistä palkoista. Toivottavasti päästäis taas pian :)

SuperIisi

Vanhin tytär soitti mulle jälkipellolle, että olivat lähteneet kaverin kanssa pyörällä metsäretkelle (n. 5 km suuntaansa) ja ottaneet Lulan mukaan. Samoiltuaan metsässä n. 2 tuntia, he tulivat sateen yllättämiksi ja aikoivat lähteä fillaroimaan kotiin. Siinä vaiheessa tyttö huomasi avaimien kadonneen! Nipussa oli pyöränavaimen lisäksi kotiavain ja hälyttimen "klempsu". Mies kävi etsiskelemässä ensin ja sitten minä kävin otsalampun valossa Boogien kanssa haahuilemassa, mutta turhaan.

Seuraavana päivänä lähdin tytön, Iisin ja Lulan kanssa uudelle keikalle. Kartoitettiin etsintäalue, joka oli n. 4 ha, ja lähdettiin tekemään ikäänkuin partiointia. Iisille on tehty todella vähän esineruutua, joten heittelin sille omia autonavaimiani pöpelikköön sen näkemättä ja lähetin etsimään. Jälkikoiraparka ilmaisi löydöt menemällä maahan :D. No, kun pyysin sitä tuomaan aina löytönsä mulle, niin hoksasi se sen nopsasti. Partioimme rennolla otteella (koira kokematon ja vasta 1 v. täyttänyt), tein muutamia lähetyksiä epäilyksenalla oleville paikoille ja muuten annoin vaan vihjesanoja silloin tällöin ja kehuin kun koira etsi. Kun olimme tehneet etsintää 1h 45 minuuttia päätin lopettaa siltä erää ja laittaa pillit pussiin. Tytär lähti jo viemään Lulaa autoon, minä jäin keräämään kamoja Iisin häärätessä lähistöllä. Kykkiessäni siinä Iisi tuli yhtäkkiä eteeni istumaan - AVAIMET SUUSSAAN!! Voi sitä riemua, kyllä koirakin huomasi olleensa ihan tajuttoman TAI - TA -VA :D Ja sitten kotiin luvatulle paistiaterialle. On se vaan niin upea juttu kun palveluskoira tekee Oikeita palveluskoiratöitä!!

Tracktracketytrack

Iisi on tehnyt muutamia sellasia 200 askeleen jälkiä ja kivasti on mennyt. Lisättiin purkkeja, joka aluksi aiheutti ihmetystä (mitä, eiks se lopukkaan aina purkkiin??). Seuraavalla jäljellä ei moista ongelmaa ollut, mutta muutamien jälkien jälkeen (4-6 purkkia) alkoi jälki ajaa purkkien yli. Lyhyellä nurmella kuivalla ja kuumalla kelillä oli meidän haastavin jälki. 180 askelta, muutama loiva kaarros, Iisi teki ylitarkkaa työtä ja 150 askeleen jälkeen vähän väsyi, mutta hengähdystauon jälkeen jatkoi urhoollisesti.

Sit tehtiin kovahkolla tuulella (10-12 m/s) myötätuuleen 200 askelta, ruokana natural menu ja 3 purkkia. Ilmaisuun tarvittiin taas apuja, muuten meni kuin juna ja jälki "loppui kesken".

Viimeisin oli pienessä myötätuulessa, kesken vanhentumisen alkoi sataa. Tarkoituksena oli tehdä serpentiiniä loivin kaarroksin, ruokana NM ja välissä yksittäisiä tai kaksittaisia tyhjiä, yksi välipurkki + loppupurkki, askeleita oli 230. Noo... lopputulos oli se, että olin tehnyt n. 10 loivaa 90 asteen kulmaa... Alussa ihmettelin, että miksi toi koira hukkaa jäljen :P mut sitten se oppi ottaan ne kulmat suht mukavasti... Huomasin, että se hieman nousi mun tahattomasta jekusta ja kun otin sen liinatuntumalle Iisi vallan intoutui vetämään jäljelle! Että voi ruveta sitä tunnetilaakin näköjään tekemään.

Seuraavaksi (tietysti kelistä riippuen) joku 230 - 250 askelta, ja sitten niitä kaarroksia..

Jälkeilyi

These events took place on August the third 2014.

Jälki meni ihan jees. Syönyt se ei kyllä juur mitään ja alussa oli ehkä Iisiksi vähän turhan paljon vauhtia. Tein pari loivaa kaarrosta, josta toisella tuli pieni hukka, mutta löysi nopeasti, jonka jälkeen teki tarkkaan hommia. Pysähtyi esineelle, autoin rauhallisella maahan -käskyllä. Askeleita oli 200, ruokana turvotettu nappula. Pitää miettiä vaihtaisko vaikka juustoon. Seuraavaksi ihan suora jälki ja askeleita vois olla 200 - 250.

Let's leiriydytään!

Airisleiri pidetiin Jämillä heinäkuun vikana viikonloppuna. Me olimme ilmoittautuneet hakuun, tottikseen ja peltojäljelle. Jälkeen saimme paljon uusia eväitä koutsiltamme Tarja Väyryseltä. Eka jälki oli n. 130 askelta puolipitkä nurmi, kuuma päivä, ruokana natural menuta, jälkiliina takajalkojen välistä ekaa kertaa. Jostain syystä vähän mässytti ruokaa, ja häiriintyi liinasta. Loppupätkä meni hyvin. Ohjeeksi pysähtyä jos koiran pää nousee, muuten ei ahistella.

Toinen jälki seuraavana päivänä n. 150 askelta, ruokana turvotettu nappula, sama alusta ja keli. Ei pahemmin syönyt, mutta tarkisti joka askeleen, ilmaisi ite jäljen lopussa olleen purkin. Seuraavaksi pitää pidentää jälkeä n. 200 askeleeseen.

Tartunta

Kesä ja kärpäset. Alkaa olla takanapäin, mutta kesällä tapahtui kohtaaminen erään mielenkiintoisen kärpäslajin kanssa ja niinhän siinä kävi, että peltojälkikärpänen pääsi puremaan. Syytän koiraa, Iisi tö airista, jolle tuo laji sopii kuin nenä päähän. Olen pitänyt alkeellista treenipäiväkirjaa, mutta samallahan sen voisi lykätä tännekin.

Tästä se suunnilleen lähti (20.7.14). Takana muutamia miniruutuetsintöjä ja pari lyhyttä jälkeä. Videolla huomaa myös kun koira merkkaa jäljensivuun tippuneen namin.

https://www.facebook.com/photo.php?v=10152307334453562&l=362794067236360691