Läpi tuulen

Peltojälkeä navakassa tuulessa. Yhteensä 280 askelta, ekat 170 askelta vasen sivutuuli, loput oikea sivutuuli, välissä 90 asteen kulma, joka 3. askel ilman namia, muutamia lyhyitä namittomia pätkiä, 3 purkkia.

Iisi oli aika fiiliksissä, ja paalun nähdessään oli ihan, et JEES!! Mut ei säädä tai sähellä eikä vedä rintakehä maata viistäen, vaan pysyy paketissa. Näissä tunnelmissa kun pysyis, niin ois erittäin jees! Mä kun en tykkää, että jäljestys muistuttaa köydenvetoa, vaan arvostan intensiivistä jäljestystä löysillä. Lähetyksessä hieman ponkasi, täytyy nyt miettiä kehittääkö siitä itselleen ongelman kun on aika marginaalinen juttu kuitenkin. Alussa tarkisti nopeasti sivujäljen pienellä kuonon liikkeellä, mutta palasi samantien primäärijäljelle eikä reagoinut sivutuuleen sillä suoralla enää. Ei reagoinut myöskään tyhjiin mitenkään, vaan jatkoi askel askeleelta menoaan. Ilmaisuja ei tee ilman mun apuja. Merkkaa kyllä purkit pysäämällä, mutta ei mene oma-aloitteisesti maaten. Jälki mennyt nyt purkkien ohi kirkkaasti. Mut nyt alkoi hoksaan, että millä käskyllä makuulta lähdetään hommaa jatkaan.

Tuuli varmisti sen, etten mä pystynyt näkemään mistä jälki menee kun oli tuivertanut askelten painaumat pois. Niinpä ajauduin kulmassa kulman päälle, jopa hieman yli. Tajusin vasta kun koira pysähtyi ja nosti päänsä. No, en ehtinyt panikoitua kun Iisi käänsi vähän päätään eka vasesemmalle, totesi, ettei haise, sitten oikealle ja siitä jo imaisikin kiinni jälkeen ihan mun vierellä. Tarkisti taas pään heilautuksella sivutuulen, mutta palasi samantien primäärille ja se siitä tuulen vaikutuksesta. Jäljen pituus oli edelleen Iisin mielestä liian lyhyt. 

Jäljellä tuo on luonnonlahjakkuus, nyt pitää saada esineet takaisin repertuaariin.