SuperIisi

Vanhin tytär soitti mulle jälkipellolle, että olivat lähteneet kaverin kanssa pyörällä metsäretkelle (n. 5 km suuntaansa) ja ottaneet Lulan mukaan. Samoiltuaan metsässä n. 2 tuntia, he tulivat sateen yllättämiksi ja aikoivat lähteä fillaroimaan kotiin. Siinä vaiheessa tyttö huomasi avaimien kadonneen! Nipussa oli pyöränavaimen lisäksi kotiavain ja hälyttimen "klempsu". Mies kävi etsiskelemässä ensin ja sitten minä kävin otsalampun valossa Boogien kanssa haahuilemassa, mutta turhaan.

Seuraavana päivänä lähdin tytön, Iisin ja Lulan kanssa uudelle keikalle. Kartoitettiin etsintäalue, joka oli n. 4 ha, ja lähdettiin tekemään ikäänkuin partiointia. Iisille on tehty todella vähän esineruutua, joten heittelin sille omia autonavaimiani pöpelikköön sen näkemättä ja lähetin etsimään. Jälkikoiraparka ilmaisi löydöt menemällä maahan :D. No, kun pyysin sitä tuomaan aina löytönsä mulle, niin hoksasi se sen nopsasti. Partioimme rennolla otteella (koira kokematon ja vasta 1 v. täyttänyt), tein muutamia lähetyksiä epäilyksenalla oleville paikoille ja muuten annoin vaan vihjesanoja silloin tällöin ja kehuin kun koira etsi. Kun olimme tehneet etsintää 1h 45 minuuttia päätin lopettaa siltä erää ja laittaa pillit pussiin. Tytär lähti jo viemään Lulaa autoon, minä jäin keräämään kamoja Iisin häärätessä lähistöllä. Kykkiessäni siinä Iisi tuli yhtäkkiä eteeni istumaan - AVAIMET SUUSSAAN!! Voi sitä riemua, kyllä koirakin huomasi olleensa ihan tajuttoman TAI - TA -VA :D Ja sitten kotiin luvatulle paistiaterialle. On se vaan niin upea juttu kun palveluskoira tekee Oikeita palveluskoiratöitä!!